Kiintolevyt, SSD^(SSDs) -levyt ja muut tallennuslaitteet vaativat jonkinlaisen järjestelmän järjestääkseen fyysisen tietonsa sellaiseksi, jota tietokonelaite voi ymmärtää. 

Osiot, asemat ja loogiset asemat ovat esimerkkejä erilaisista tavoista, joilla voit kartoittaa tallennuslaitteesi kiinteistöjä. Vaikka he tekevät samanlaista työtä, niiden välillä on olennaisia ​​eroja.

Aloita ylhäältä: Fyysiset asemat

Tietokoneet tallentavat kaiken tiedon johonkin fyysiseen tietovälineeseen – yleensä kiintolevyasemaan ( HDD ) tai Solid State Drive -asemaan^{(Solid State Drive)} ( SSD ). Fyysinen tallennus on jotain, jota voit koskettaa, ja todelliset tiedot esitetään jollain fyysisellä tavalla. Optisella levyllä olevat kuopat ja laskut edustavat ykkösiä ja nollia. SSD - levyssä nämä databitit ilmaisevat muistisolut, jotka sisältävät vaihtelevia lataustasoja.

Sekä asemat että osiot ovat tietorakenteita, jotka löytyvät fyysisten levyjen sisällä ja niiden välillä. Fyysinen levysi sisältää kokonaan taltiot, joita käytät useimmille kotikäyttäjille. Voi kuitenkin tapahtua myös päinvastoin, mitä olemme selittäneet alla kohdassa "Loogiset vs. fyysiset volyymit^(Volumes) ".

Tärkeimmät ymmärrettävät tosiasiat ovat, että koko fyysinen levy voi olla yksi taltio, että yhdellä fyysisellä levyllä voi olla useita taltioita ja että yksi taltio voi ulottua useille fyysisille levyille.

Mikä on osio?

Yksinkertaisin tapa kuvata osio on tallennuslaitteen, kuten kiintolevyaseman, fyysinen alajako. Osio alkaa ja päättyy tietyssä kohdassa kiintolevyllä tai kehittyneemmissä usean levyn asetuksissa se voi olla virtuaalisen aseman segmentti. 

Ajattele sitä pellon jakamisena pelloiksi. Jokainen aidattu tontti on kuin väliseinä ajotavalla.

Käyttöjärjestelmät käsittelevät yleensä osioita ikään kuin ne olisivat erillisiä fyysisiä kiintolevyjä. Käyttäjänä et näe käytännössä mitään eroa kahden kiintolevyn ja kahdeksi osioon jaetun aseman välillä.

Mikä on volyymi?

Termiä "volyymi" käytetään usein vaihtokelpoisesti "levyn" ja jopa "osion" kanssa, mutta niiden välillä on perustavanlaatuinen ero. Ei auta, että eri käyttöjärjestelmät ja tietokonekirjallisuus käyttävät joitain näistä termeistä löyhästi ja keskenään vaihdettavasti. Hämmennys on väistämätöntä, mutta yritämme selventää asioita hieman.

Taltio on itsenäinen tietoyksikkö. Siinä on aseman nimike (nimi), yksi tiedostojärjestelmä (esim. NTFS tai FAT32 ), ja se vie yleensä koko levyn tai osion.

Kun näet asemasi, kuten C: tai D:, näet levyn. Koska taltiot ovat yleensä levyn tai osion kokoisia, on helppo unohtaa, että ne eivät ole yksi ja sama asia, vaan kaksi erillistä käsitettä.

Jos haluat todisteita tästä, harkitse, että voit tallentaa taltion tiedostona, kuten DVD -levynä tai levykuvana. Voit sitten "liittää" nämä kuvatiedostot käyttöjärjestelmäsi taltioiksi, ja ne toimivat ja näyttävät aivan kuten fyysinen asema tai alustettu osio.

Toinen tyypillinen esimerkki taltioiden ja osioiden välisestä erosta on, että levykettä ei voi osioida, mutta se on silti tallennustaltio. Sama koskee asemaa, jossa ei ole osioita, mikä tarkoittaa vain sitä, että siinä on yksi osio, joka käyttää koko levyä. Osioita ei ole, mutta se on silti volyymi.

Toivottavasti^(Hopefully) tämä osoittaa aseman eron sellaisista käsitteistä kuin asema tai osio.

Loogiset vs. fyysiset volyymit

Nyt kun olemme todenneet, että taltio ei välttämättä ole sama kuin kiintolevy^(HDD) tai osio, on hyvä idea keskustella "loogisista" taltioista lyhyesti. Vaikka yhdellä fyysisellä levyllä voi olla useita taltioita, on myös tilanteita, joissa taltion koko ylittää yhden levyn koon.

Tässä loogiset volyymit tulevat peliin. Looginen tilavuus näyttää käyttäjälle suurelta jatkuvalta tallennustilalta. Silti se on fyysisesti eri paikoissa yhdellä levyllä tai jopa paikoissa, jotka kattavat useita levyjä.

Loogiset asemat

Älä sekoita loogista asemaa loogiseen asemaan. Jos osioit fyysisen aseman useisiin osioihin ja alustat sitten jokaisen osion taltioksi, jokaisella on asemakirjain, kyseiset asemat ovat "loogisia" asemia. Tarkkaan ottaen kaikki taltiot ovat loogisia, koska ne eivät välttämättä liity yhteen tai koko fyysiseen asemaan. Silti näyttää olevan yleisempää, että termi "looginen asema" viittaa taltioon, joka kattaa useita asemia.

Kaikki tämä tarkoittaa, että käyttöjärjestelmän näkökulmasta on olemassa vain yksi asema, jossa on yksi tallennusosoitteiden kokoelma. Loogisen aseman taustamekanismit varmistavat yksinkertaisesti, että tiedot kirjoitetaan oikeaan fyysiseen sijaintiin, joka on yhdistetty loogisten asemien tallennusosoitteisiin, riippumatta siitä, mikä fyysinen asema se on.

Peruslevyt vs. dynaamiset levyt

Windowsissa on kahdenlaisia ​​kiintolevykokoonpanoja: peruslevyt^(Windows) ja dynaamiset ^{(Dynamic Disks)}levyt^(Disks) .

Todennäköisimmin Windows - tietokoneesi asemat on määritetty peruslevyiksi^{(Basic Disk)} . Peruslevyjä^{(Basic Disk)} on kahta tyyppiä . Niillä, jotka käyttävät Master Boot Recordia^{(Master Boot Record)} ( MBR ), voi olla neljä ensisijaista osiota tai kolme ensisijaista osiota ja yksi laajennettu osio, joka voidaan jakaa useisiin loogisiin osioihin. Uusissa^(New) tietokoneissa, jotka käyttävät GUID-osiotaulukkoa^{(GUID Partition Table)} ( GPT ), voi olla 128 osiota, paljon enemmän kuin MBR - osio.

Jos haluat lisätietoja eroista, katso MBR vs. GPT: Kumpi formaatti on parempi SSD-asemalle? ^{(MBR vs. GPT: Which Format Is Better for an SSD Drive?)}.

Olipa kyseessä MBR^{(Whether MBR)} tai GPT , kaikki peruslevyt käyttävät osiotaulukkoa levyn osioiden hallintaan. Toisaalta dynaamiset levyt käyttävät Logical Disk Manager ( LDM ) -tietokantaa. Tämä tietokanta sisältää tietoja dynaamisella levyllä olevista taltioista, kuten niiden koosta, alku- ja loppupaikasta ja tiedostojärjestelmistä. Dynaamiset^(Dynamic) levyt tukevat myös GPT- ja MBR- osioita, mutta ne ylittävät sen.

Dynaamiset^(Dynamic) levyt mahdollistavat muutamia temppuja, joita peruslevyt eivät. Tärkein niistä on kyky luoda jaettua ja raidallista volyymia. Toisin sanoen taltiot ovat useammalla kuin yhdellä fyysisellä levyllä. 

Jaettu taltio^{(spanned )} esiintyy käyttöjärjestelmässä yhtenä taltiona, mutta fyysiset tiedot ovat useilla levyillä. Taltio koostuu useista jakamattoman tilan segmenteistä useilta levyiltä, ​​ja sitä voidaan laajentaa.

Raidallinen^{(striped )} taltio yhdistää myös useita fyysisiä asemia yhdeksi loogiseksi taltioksi, mutta tiedot limitetään kaikkien levyjen kesken, jotta asemien luku- ja kirjoitusnopeudet voidaan yhdistää. Striping tunnetaan myös nimellä RAID 0 , ja se tarjoaa nopeimman nopeuden mekaanisille kiintolevyille. Tämä nopeutta lisäävä tekniikka on vähemmän tärkeä SSD-levyille^{(less relevant for SSDs)} .

Kohdistamaton tila

Kun käytät osionhallintaohjelmaa tai muuta vastaavaa levyapuohjelmaa levyasemien luomiseen tai poistamiseen, saatat nähdä tietyn fyysisen aseman osan, joka on merkitty "varaamattomaksi tilaksi". 

Tämä tarkoittaa, että aseman fyysinen tila ei tällä hetkellä ole osa mitään rakennetta. Kohdistamaton tila voi olla levyn lopussa, keskellä tai missä tahansa muualla. Jos poistat levyosion keskellä levyn kokonaistilaa, tästä tallennustila-alueesta tulee varaamatonta tilaa.

Jos näet jakamatonta tai vapaata tilaa, voit luoda yhden tai useamman osion tai taltion kyseiseen tilaan. Joissakin tapauksissa voit laajentaa viereisen osion sisältämään tämän kohdistamattoman tilan.

Osioiden, taltioiden^(Volumes) ja loogisten^(Logical) asemien koon muuttaminen

Voit muuttaa osioiden kokoa osion tyypin ja sen sijainnin mukaan. Oletetaan esimerkiksi, että sinulla on kaksi osiota kiintolevyllä, mutta yhden tila on loppumassa ja toisessa on paljon tilaa. Voit pienentää yhtä osiota ja luoda varaamatonta tilaa ja laajentaa sitten toista osiota.

Kuinka tarkistaa levyrakenne^(Disk) Windowsissa , Ubuntu Linuxissa^{(Ubuntu Linux)} ja macOS : ssä^(Windows)

Windows, Linux ja macOS ovat kolme ensisijaista työpöytäkäyttöjärjestelmää, ja kaikilla on omat levyn tai osion hallintaapuohjelmat. Eri ^(Different)Linux -distroissa voi olla johtajat, jotka näyttävät erilaisilta, mutta niillä kaikilla on sama laaja toiminnallisuus.

Windowsin levynhallinta

Microsoft Windows Disk Management -apuohjelma on melko pitkälle kehitetty , ja sen avulla voit tehdä melkein kaikki osioihin, taltioihin ja muuhun liittyvät toiminnot. Voit avata sen useilla tavoilla, mutta helpoin on napsauttaa hiiren kakkospainikkeella Käynnistä-painiketta^{(Start Button)} ja valita Levynhallinta^{(Disk management)} .

Kun olet avannut sovelluksen, näet kaikki tietokoneesi levyt ja taltiot. Levynhallintasovelluksen^{(Disk Management)} avulla on helppo nähdä, mitkä taltiot ovat tietokoneellasi ja millä fyysisillä levyillä ne ovat. Voit myös määrittää tähän asemakirjaimet ja diagnosoida, jos levyt tai asemat eivät kiinnity oikein. Levygrafiikka näyttää myös selvästi, minkä tyyppistä osiota kukin taltio käyttää.

Ubuntu Linux Disk Utility

Ubuntu Linuxissa^{(Ubuntu Linux)} mukana tulevaa levynhallintaapuohjelmaa kutsutaan yksinkertaisesti levyiksi^(Disks) . Kuten Windows - apuohjelma, se antaa selkeän visuaalisen erittelyn fyysisistä asemista ja niissä olevista taltioista. 

Voit myös hallita asemaasi ja osioitasi täällä, mutta muista, että Linuxissa^(Linux) on monimutkaisempi joukko oletusosioita kuin Windowsissa^(Windows) . Esimerkiksi swap-osio on se, mitä Linux käyttää RAM - swap-tilana, kun taas Windows yksinkertaisesti käyttää tiedostoa^(file) olemassa olevassa osiossa. 

Vaikka on aina totta, että sinun ei pitäisi lähteä poistamaan osioita, ellet tiedä sen olevan turvallista, se on kaksinkertaisesti totta Linuxissa^(Linux) .

macOS Disk Utility

MacOS Disk Utility ei ole niin kiireinen tietojen kanssa kuin muut käyttöjärjestelmät. Silti se tarjoaa kriittisimmät toiminnot, joita tarvitset levyn rakenteen määrittämisessä tai muokkaamisessa.

Helpoin tapa käynnistää Levytyökalu^{(Disk Utility)} on käyttää Spotlight Searchia^{(Spotlight Search)} . Joten paina Command + Space ja kirjoita sitten Levytyökalu^{(Disk Utility)} . Paina sitten Enter käynnistääksesi ohjelman.

Tämä näyttää kaikki Maciin^(Mac) liitetyt asemat sekä näiden asemien rakenteen. Muista vain^(Just) , että macOS ei ymmärrä tiettyjä tiedostomuotoja, kuten NTFS , ilman erityistä kolmannen osapuolen ohjelmistoa.

Ole varovainen!

Kun olet oppinut kaikki nämä tiedot asemaosioista, taltioista ja loogisista asemista, sinun tulee olla vielä yksi asia. Osioiden ja asemarakenteiden sekaisin voi helposti tuhota tietosi. Turvallisin aika työstää osioiden kanssa on, kun asema on joka tapauksessa tyhjä ja suoritat alkuasennuksen.

Vaikka käytössä olevalla asemalla on mahdollista luoda osioita tai muokata, poistaa ja muuttaa niiden kokoa, sinun ei pitäisi tehdä sitä ilman varmuuskopioita tiedoista, joita et ole valmis menettää.

What Is the Difference Between a Partition, a Volume, and a Logical Drive?

Hard drives, SSDs, and other storage devices require some sort of system to organize their physical data storage into something a computing device can understand. 

Partitions, volumes, and logical drives are all examples of different ways you can map out your storage device real estate. Although they do a similar job, there are essential differences between them.

Start at the Top: Physical Drives

Computers store all data on some form of physical media—usually a hard disk drive (HDD) or Solid State Drive (SSD). Physical storage is something you can touch, and the actual data is represented in some physical way. Pits and lands on an optical disc represent ones and zeroes. In an SSD, those data bits are expressed by memory cells that hold varying charge levels.

Both volumes and partitions are data structures found within and across physical disks. Your physical disk will fully contain the volumes you use for most home users. However, the opposite can also happen, which we’ve explained below under “Logical vs. Physical Volumes.”

The most important facts to understand are that the entirety of a physical disk can be a single volume, that multiple volumes can be on one physical disk, and that one volume can span across multiple physical disks.

What Is a Partition?

The simplest way to describe a partition is as a physical subdivision of a storage device like a hard disk drive. A partition starts and ends at a specific point on the hard drive or in more advanced multi-disk setups it may be a segment of a virtual drive. 

Think of it as dividing a field into plots of land. Each fenced-off plot of land is like a partition on a drive.

Operating systems generally treat partitions as if they were separate physical hard drives. As a user, you won’t see any practical difference between having two hard drives in your computer and having one drive split into two partitions.

What Is a Volume?

The term “volume” is often used interchangeably with “disk” and even “partition,” but there’s a fundamental difference between them. It doesn’t help that different operating systems and computer literature use some of these terms loosely and interchangeably. Confusion is inevitable, but we’ll try to clarify things somewhat.

A volume is a self-contained data unit. It has a volume label (name), a single file system (e.g., NTFS or FAT32), and usually takes up an entire disk or partition.

When you see your drives, such as C: or D:, what you’re seeing is a volume. Because volumes are usually disk-sized or partition-sized, it’s easy to forget that they are not one and the same thing, but two distinct concepts.

For evidence of this, consider that you can store a volume as a file, such as a DVD or a disk image. You can then “mount” these image files as volumes in your operating system, and they’ll act and look just like a physical drive or a formatted partition.

Another typical example of the difference between volumes and partitions is that you cannot partition a floppy disk, but it is still a storage volume. The same goes for a drive with no partitions, which just means that it has a single partition that happens to use the entire disk. There are no partitions, but it’s still a volume.

Hopefully, that demonstrates a volume’s distinction from concepts like drive or partition.

Logical vs. Physical Volumes

Now that we’ve established that a volume isn’t necessarily the same as an HDD or partition, it’s a good idea to discuss “logical” volumes briefly. While you can have multiple volumes on one physical disk, there are also situations where the size of a volume exceeds what a single disk can accommodate.

This is where logical volumes come into play. A logical volume looks like a large continuous storage space to the user. Still, physically it is on different locations on a single disk or even on locations that span several disks.

Logical Drives

Don’t confuse a logical volume with a logical drive. If you partition a physical drive into multiple partitions and then format each partition as a volume, each with its drive letter, those drives are “logical” drives. Strictly speaking, all volumes are logical since they are not necessarily linked to a single or entire physical drive. Still, it seems more common for the term “logical volume” to refer to a volume that spans multiple drives.

All this means is that from the operating system’s perspective, there is just one single drive with a single collection of storage addresses. The background mechanisms of the logical drive simply make sure that data is written to the correct physical location mapped to the logical drives storage addresses, regardless of which physical drive that may be.

Basic Disks vs. Dynamic Disks

In Windows, there are two types of hard drive configuration: Basic Disks and Dynamic Disks.

It’s most likely that your Windows computer has its drives configured as Basic Disks. There are two types of Basic Disk. Those that use a Master Boot Record (MBR) can have four primary partitions or three primary partitions and one extended partition, which can be divided into many logical partitions. New computers that use the GUID Partition Table (GPT) can have 128 partitions, far more than an MBR partition.

To learn more about the differences, check out MBR vs. GPT: Which Format Is Better for an SSD Drive?.

Whether MBR or GPT, all basic disks use a partition table to manage the partitions on a disk. On the other hand, dynamic disks use the Logical Disk Manager (LDM) database. This database holds information on the volumes that reside on the dynamic disk, such as their size, where they begin and end, and their file systems. Dynamic disks also support GPT and MBR partitions but go beyond that.

Dynamic disks allow a few tricks that basic disks don’t. The most important one is the ability to create spanned and striped volumes. In other words, volumes exist on more than one physical disk. 

A spanned volume presents itself as a single volume to the operating system, but the physical data exists on multiple disks. The volume is built up from multiple segments of unallocated space from multiple disks and can be expanded.

A striped volume also combines multiple physical drives into a single logical volume, but data is interleaved across all disks so that the read and write speeds of the drives can be combined. Striping is also known as RAID 0 and offers the fastest speeds for mechanical hard drives. This speed-boosting technique is less relevant for SSDs.

Unallocated Space

When you use a partition manager or other similar disk utility to create or delete volumes on a disk, you may see a section of a given physical drive marked as “unallocated space.” 

This means that the physical space on the drive isn’t currently part of any structure. Unallocated space can be at the end of a disk, in the middle, or anywhere else. If you delete a disk partition in the middle of the disk’s total space, then that storage space region becomes unallocated space.

If you see unallocated or free space, you can create one or more partitions or volumes in that space. In some cases, you can expand an adjacent partition to include that unallocated space.

Resizing Partitions, Volumes, and Logical Drives

Depending on the type of partition you have and where on the disk it’s located, you can resize partitions. For example, let’s say you have two partitions on a drive, but you’re running out of space on one and have plenty of space on the other. You might shrink one partition, creating unallocated space, and then expand the other partition.

How to Check Your Disk Structure in Windows, Ubuntu Linux & macOS

Windows, Linux, and macOS are the three primary desktop operating systems, and all have their own disk or partition management utilities. Different distros of Linux may have managers that look different, but they all have the same broad functionality.

Windows Disk Management

The Microsoft Windows Disk Management utility is quite sophisticated and allows you to do almost all operations related to partitions, volumes, and more. You can open it in various ways, but the easiest is to right-click on the Start Button and select Disk management.

Once you’ve got the app open, you’ll see every disk and volume on your computer. The Disk Management app makes it easy to see which volumes are on your computer and what physical disks they are on. You can also assign drive letters here and diagnose if disks or volumes aren’t mounting correctly. The disk graphics also clearly show what type of partition each volume uses.

Ubuntu Linux Disk Utility

In Ubuntu Linux, the included disk management utility is simply called Disks. Like the Windows utility, it gives you a clear visual breakdown of the physical drives and the volumes that reside on them. 

You can also manage your volumes and partitions here, but remember that Linux has a more complicated set of default partitions than Windows. For example, the swap partition is what Linux uses as RAM swap space, whereas Windows simply uses a file on an existing partition. 

While it’s always true that you should not go around deleting partitions unless you know it’s safe, that’s doubly true on Linux.

macOS Disk Utility

The macOS Disk Utility isn’t as busy with information as other operating systems. Still, it offers the most critical functions you need when setting up or modifying a disk’s structure.

The easiest way to launch Disk Utility is to use Spotlight Search. So press Command + Space and then type Disk Utility. Then press Enter to launch the program.

This will show you all the drives connected to your Mac, as well as the structure of those drives. Just remember that macOS can’t understand certain file formats, such as NTFS, without special third-party software.

Use Caution!

After learning all this information about drive partitions, volumes, and logical drives, there’s one more thing you should be aware of. Messing around with partitions and drive structures can easily destroy your data. The safest time to work with partitions is when your drive is blank anyway, and you perform the initial setup.

While it is possible to create partitions or modify, delete, and resize them on a drive that’s being used, you shouldn’t do it without backing up information that you’re not willing to lose.

Related posts

• Mitä eroa on VPN: llä ja älykkäällä DNS: llä?

• USB 3 vs. USB-C: Mikä on ero?

• Thunderbolt 3 vs USB-C: Mikä ero on?

• Mitä eroa on laiteohjelmistolla ja ohjelmistolla?

• SD-korttia ei voi lukea? Näin voit korjata sen

• Mitä tehdä, kun toista näyttöäsi ei havaita

• USB 3.0 -portit eivät toimi? Näin voit korjata ne

• 10 vianmääritysideaa, kun Amazon Fire Stick ei toimi

• Kuinka korjata "Palvelimen IP-osoitetta ei löytynyt" -virhe Google Chromessa

• KORJAUS: Ei-järjestelmälevy tai levyvirhe Windowsissa

• Korjaa "Asennusohjelma valmistelee tietokonettasi ensimmäistä käyttöä varten" jokaisen uudelleenkäynnistyksen yhteydessä

• Miksi Ntoskrnl.Exe aiheuttaa korkean suorittimen ja kuinka korjaan sen

• Google Stadia Lag -ongelmien korjaaminen

• Pitäisikö minun ostaa vai rakentaa PC? 10 asiaa

• Mikä on DirectX ja miksi se on tärkeä?

• Kuinka korjata "Raaputuslevyt ovat täynnä" -virhe Photoshopissa

• Vianetsintävinkkejä, kun Bluetooth ei toimi tietokoneellasi tai älypuhelimella

• Kuinka korjata ääni, joka ei toimi kannettavassa tietokoneessa

• Kuinka korjata GeForce Experience -virhekoodi 0x0003

• Mikä on 503 Service Unavailable -virhe (ja kuinka korjata se)